maanantai 30. toukokuuta 2016

Välillä retkeillään pikkuneitien kanssa!


Lauantaina oli täällä aika viileä ja pilvinen päivä. 
Se ei kuitenkaan meitä ja pikkuneitejä haitannut, vaan tutulle 
metsäjärvelle lähdettiin eväiden kanssa.

Parin kilometrin matka taittui kivasti patikoiden, Iiris kantorepussa 
ja Alma kävellen (siis juosten, koska ei juuri ehdi kävelemään)
ja välillä olkapäillä istuen.


 Alma olisi halunnut mennä uimaan, mutta muutti mielensä 
kokeiltuaan veden lämpötilaa. Tossuthan siinä touhussa 
tietenkin kastui, mutta totesi vain että "ei haittaa"!


 Nyt pian makkarat tikun nenään! Nykyisin kaupoissa on 
"feikkimakkaroita", joissa ei ole kaiken maailman 
nitriittejä yms. ja soveltuvat siis myös lapsille. 
Näin Almakin pääsi maistelemaan nuotiolla 
paistettua makkaraa!

Retkipaikalla touhuttiin eväiden syömisen lisäksi 
kaikkea kivaa, oltiin piilosilla ja kerättiin käpyjä. 
Välillä kiivettiin TOSI isoille kiville!

Iiris jätti makkarat muille ja tyytyi kahvikupposeen!

Kyllä olivat pikkuneidit väsyneitä kotiin tultaessa, 
varmaan uni maistui!
Arvatkaapas, oliko mummu väsynyt?

Aurinkoista alkavaa viikkoa!



torstai 26. toukokuuta 2016

Merimetson vierailu


Kuvia muista kuin lapsenlapsista ei muistikortille 
alkuviikolla juurikaan tallentunut, joten muistellaan sitten  
välillä viime kesää.


Mökkirantaamme ilmestyi viime kesänä harvinainen 
vieras - merimetsoMerimetso ei sinänsä ole harvinainen, 
mutta noin sisämaassa se on harvemmin nähty vieras.


Siinä se vaan kökötti, ei paljon perustanut kuvaajasta tai muustakaan.


Pitkät ajat se vain torkkui. 


Aikansa torkuttuaan se lähti hissukseen järvelle
ja jatkoi jossain vaiheessa matkaansa - lie minne.

Mukavaa loppuviikkoa - toivottavasti pian taas saamme aurinkoa!




perjantai 20. toukokuuta 2016

Metsäpolulla osa 3

Tämän metsäretkemme viimeinen osuus lähtee tästä.

Mikäli vielä jaksatte, tervetuloa mukaan!
Mulla kyllä alkaa jo vähän polviin sattua, 
mutta mitä pienistä - eteenpäin. 


 Retkemme jatkui välillä metsän uumenissa ja sitten yht`äkkiä taas järven rantaa pitkin.


Välillä polku oli kovin kivikkoista, kuten elämäkin joskus.


Alhaalla oleva koivikko oli niin hennon vihreää.


 Tarkkana sai olla, ettei kompastunut ja löytänyt itseään ruohonjuuritasoa tutkimasta.


Ei silti, oli siellä ruohonjuuritasollakin paljon nähtävää...


 ... kukat kukkivat sielläkin ja ...


... muurahaiset olivat ahkerina.



Joku oli ehtinyt rakentaa hienon pyramidinkin.



Tutulla nuotiopaikalla istahdettiin välillä kahville. 
Höh, kukahan oli katkonut nuo rannan puut?


  "Assistenttini" ei tainnut huomata tuota tuijottavaa silmäparia 
aikoessaan mennä tuohon rotkoon tutustumaan.
No, oikeastihan tuo kallio ei kylläkään ollut mikään rotko, 
vaan sellainen pari metriä korkea halkeama kivessä 
(saahan sitä vanhakin vielä leikkiä, saahan). 


Sitten viimeinen vesieste - tällä kertaa vähän helpompi - ja reissumme
"päätepysäkki" vilahtelikin jo polun päässä.


Vielä kuva ojan pientareelta aurinkoisesta rentukasta ja ...


... yksinäisestä kävystä.
En tiedä miksi, mutta minusta kävyt ovat kauniita, eritoten männyn ja lehtikuusen kävyt.

---

Siinäpä se, yksi monista metsäretkistä!

Aurinkoisia päiviä kaikille!


maanantai 16. toukokuuta 2016

Metsäpolulla osa 2


Jatketaanpa sitten taas matkaa.


Polku kierteli korkealla kallion päällä, jossa puiden lomasta siinteli järvi ...


... välillä kuljettiin järven reunaa pitkin,



 ... jossa västäräkki seurasi meitä kiinnostuneena 



... ja kallion notkelmassa oli lokilla pesässään kaksi munaa.



Aavekuusiakin nähtiin matkamme varrella ...



... olimmekohan eksyneet jättiläisten metsään ;-). 
Tässä "assistenttini" miettii, uskaltaisiko tuon 
kaatuneen puun alta mennä! Uskallettiin!


Kotilotkin olivat jättiläisten metsässä jättisuuria.



Välillä matkattiin mustikkametsässä,


 jossa puut seisoivat asennossa kuin sotilaat ...


... vartioiden varmaan jättiläisten domino-nappuloita


Sitten olikin taas edessä vähän haastavampi osuus,
kun kameran kanssa taiteiltiin puunrunkoa pitkin 
 toiselle puolelle ojaa. 


Kurreakin jännitti, onnistuisiko ylitys ilman molskahdusta.
Onnistuihan se!

Päästiin siis kastumatta yli, joten tässä voidaankin taas 
hetki istahtaa ennen matkan jatkumista.

Hyvää alkanutta viikkoa!



lauantai 14. toukokuuta 2016

Metsäpolulla osa 1





Nokialla, aivan keskustan tuntumassa, on runsaasti upeita 
metsäisiä lenkkipolkuja. Kesäisin minäkin tallaan ahkeraan 
"assistenttini" kanssa näitä polkuja.
Tässä yhden reissun satoa.

Melkein takapihaltamme pääsee suoraan metsään ja poluille,
jotka kiertelevät kartassa näkyviä järviä ja lampia.
"Assistenttini" näyttää paikkaa, jossa olimme. Kuten taulussa kerrotaan, 
kaakkuri pesii näillä järvillä. 

Tämän kaakkurin kuvasin viime kesänä. Nyt emme kovin lähelle 
rantaa menneet, koska on juuri pesimäaika ja kaakkuri hyvin helposti
hylkää pesänsä, jo pelkkä katsekontakti ihmisen kanssa saattaa johtaa 
pesän jättämiseen.

Matkasimme kiemurtelevia polkuja pitkin.


Haasteitakin matkalla oli, kuten muutaman "rämeen" ylitys. 
Onneksi joku oli ylitystä helpottamaan raahannut paikalle
muutaman puunrungon. 

Mutta seuraava haaste olikin sitten jo miltei mahdoton ...

... tämä kaveri nimittäin oli sitä mieltä, että tästähän ette mene.
Keskusteltiin siinä sitten ja luvattiin, ettemme heidän
puuhailujaan häiritse,  niin saimme lopulta luvan jatkaa matkaa.


Varkain kuitenkin nappasin yhden kuvan touhuista.


Joku oli ilmeisesti suutuspäissään viskonut puita sinne tänne.


Yksi oli päätynyt järveenkin.


Sinne se nyt mätänee, harmi, siitä saisi komeat saunapuut mökille.


Välillä piti tietenkin syödä eväitä ja tässä oli 
oikein mainio paikka siihen tarkoitukseen.

Eiköhän huilata kaikki tässä kohtaa ja jatketa metsäpolulla 
seuraavassa postauksessa!

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!